1. Nääntyneen ja onnettoman rukous, kun hän avaa sydämensä Herralle. (H102:2)Kuule rukoukseni, Herra, nouskoon huutoni sinun luoksesi!
2. (H102:3)Älä kätke minulta kasvojasi, kun olen ahdingossa. Kallista korvasi minun puoleeni! Kun huudan sinua avuksi, älä viivytä vastaustasi.
3. (H102:4)Päiväni haihtuvat kuin savu, tuska polttaa luitani kuin tuli.
4. (H102:5)Sisimpäni on kuin kulottunut ruoho. Enää en muista syödäkään,
5. (H102:6)huokailen vain, olen pelkkää luuta ja nahkaa.
6. (H102:7)Minä olen kuin huuhkaja autiomaassa, kuin pöllö, joka asustaa raunioissa.
7. (H102:8)Minä valvon yöni, olen yksin kuin katolla kyyhöttävä lintu.
8. (H102:9)Viholliseni pilkkaavat minua päivät pitkät, kirotessaan vihamiehiään he käyttävät minun nimeäni.
9. (H102:10)Minä syön leipänäni tuhkaa, kyyneleet maustavat juomani.
10. (H102:11)Vihasi vimmassa sinä paiskasit minut maahan.
11. (H102:12)Päiväni ovat kuin pitenevä varjo, ruohon lailla minä lakastun.
12. (H102:13)Mutta sinä, Herra, hallitset ikuisesti, sinun nimesi kaikuu polvesta polveen.
13. (H102:14)Sinä nouset ja armahdat Siionia. Sen aika on tullut, armon aika.
14. (H102:15)Sinun palvelijasi rakastavat sen kiviä, he surevat kaupunkinsa tuhkaa.
15. (H102:16)Kansat pelkäävät Herran nimeä, maan kuninkaat kumartavat häntä,
16. (H102:17)kun Herra jälleen rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassaan.
17. (H102:18)Hän katsoo sorrettujen puoleen, ei torju heidän rukoustaan.
18. (H102:19)Tämä on kirjoitettu tulevalle polvelle, jotta uudeksi luotu kansa ylistäisi Herraa.
19. (H102:20)Herra katsoo pyhästä korkeudestaan, tähyää taivaasta maan päälle.
20. (H102:21)Hän kuulee vankien vaikerruksen, hän vapauttaa kuoleman omat.
21. (H102:22)Siionissa kuulutetaan Herran nimeä, Jerusalem kaikuu hänen kiitostaan,
22. (H102:23)kun kansat kokoontuvat yhteen, kun valtakunnat tulevat palvelemaan Herraa.
23. (H102:24)Hän on murtanut minun voimani kesken matkan, lyhentänyt elinpäivieni määrän.
24. (H102:25)Minä sanon hänelle: Jumalani, älä ota minua pois puolitiessä! Sinä elät iäti, ajasta aikaan.
25. (H102:26)Jo ammoin sinä laskit maan perustukset, sinun kättesi työtä ovat taivaat.
26. (H102:27)Ne katoavat, mutta sinä pysyt. Ne kuluvat loppuun kuin vaate, sinä vaihdat niitä kuin vaatekertaa, ja ne vaihtuvat uusiin.
27. (H102:28)Mutta sinä olet iäti sama, sinun vuotesi eivät lopu.
28. (H102:29)Palvelijoittesi lapset saavat asua turvassa, heidän lastensa lapset ovat huomassasi.