1. Laulunjohtajalle. Korahilaisten psalmi. (H49:2)Kuulkaa tämä, kaikki kansat, kuunnelkaa, maan asukkaat,
2. (H49:3)niin alhaiset kuin ylhäiset, rikas ja köyhä yhtä lailla!
3. (H49:4)Suuni puhuu tiedon sanoja, sydämeni pohtii viisautta.
4. (H49:5)Minä tahdon tutkistella mietelauseita, ratkoa arvoituksia lyyraa soittaen.
5. (H49:6)Miksi pelkäisin pahana päivänä, kun petturien kavaluus saartaa minut?
6. (H49:7)He luottavat rikkauteensa, kerskailevat suurella omaisuudellaan.
7. (H49:8)Mutta henkeään ihminen ei voi lunastaa, ei hän voi käydä kauppaa Jumalan kanssa.
8. (H49:9)Elämän lunnaat ovat liian kalliit, ne jäävät iäksi maksamatta.
9. (H49:10)Ei ihminen elä ikuisesti, ei hän vältä hautaa.
10. (H49:11)Viisaatkin kuolevat, se on nähty, yhtä lailla kuin tyhmät ja typerät. Heidän omaisuutensa jää muille.
11. (H49:12)Hauta on ikuisesti heidän kotinsa, heidän asuntonsa ajasta aikaan, vaikka he eläessään omistivat maat ja mannut.
12. (H49:13)Rikkainkaan ihminen ei ole ikuinen, eläinten tavoin hän lakkaa olemasta.
13. (H49:14)Tämä on heidän tiensä, mielettömien tie, ja yhä uudet ihmiset mieltyvät heidän puheisiinsa. (sela)
14. (H49:15)Kuin lammaslauma he vaipuvat tuonelaan, kuolema paimentaa heitä siellä. Jo seuraavana päivänä oikeamieliset kulkevat heidän ylitseen. Tuonela on heidän asuinsijansa, se kuihduttaa heidät.
15. (H49:16)Mutta Jumala lunastaa minut, hän tempaa minut tuonelan otteesta. (sela)
16. (H49:17)Älä kadehdi, kun joku rikastuu, kun hän kartuttaa talonsa omaisuutta.
17. (H49:18)Kuollessaan hän ei ota mukaansa mitään, hänen omaisuutensa ei seuraa häntä hautaan.
18. (H49:19)Vaikka hän eläessään ihastelee osaansa ja toiset kiittävät hänen menestystään,
19. (H49:20)hänen täytyy mennä isiensä luo, paikkaan, jossa ei valoa nähdä.
20. (H49:21)Rikkainkaan ihminen ei ole ikuinen, eläinten tavoin hän lakkaa olemasta.