1. Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Älä turmele"; Daavidin laulu. (H58:2) Totisesti, onko vanhurskaus mykkä, ja te puhutte? Tekö tuomitsette oikein, te ihmislapset?
2. (H58:3) Ei, vaan te hankitsette sydämessänne vääryyttä, teidän kätenne käyttävät maassa väkivallan vaakaa.
3. (H58:4) Luopuneita ovat jumalattomat äidin kohdusta asti, eksyneitä valhettelijat hamasta äidin helmasta.
4. (H58:5) Heidän myrkkynsä on niinkuin käärmeen myrkky, he ovat kuin kuuro kyy, joka korvansa tukitsee,
5. (H58:6) ettei se kuulisi lumoojan ääntä, taitavan taikojan loitsuja.
6. (H58:7) Jumala, särje hampaat heidän suustansa, Herra, murra nuorten jalopeurain raateluhampaat.
7. (H58:8) Haihtukoot he tyhjiin niinkuin vesi, joka valuu kuiviin. Kun he ampuvat nuolensa, olkoot ne kuin kärjettömät.
8. (H58:9) Olkoot he niinkuin etana, joka sulaa mataessaan, niinkuin vaimon keskoiset, jotka eivät aurinkoa näe.
9. (H58:10) Ennenkuin teidän patanne tuntevat tulen altansa orjantappuroista, hän myrskyllään puhaltaa pois kaiken, niin raa'an kuin kypsänkin.
10. (H58:11) Vanhurskas iloitsee, kun hän näkee koston, hän pesee jalkansa jumalattoman veressä.
11. (H58:12) Silloin ihmiset sanovat: "Totisesti, vanhurskaalla on hedelmä; totisesti, on Jumala, joka tuomitsee maan päällä".