1. Kun ammonilaisten kuningas Nahas kuoli, hallitsijaksi tuli hänen poikansa Hanun.
2. Daavid sanoi: "Haluan osoittaa ystävyyttä Nahasin pojalle Hanunille, niin kuin hänen isänsä osoitti minulle." Hän lähetti miehiään esittämään surunvalittelun Hanunille hänen isänsä kuoleman vuoksi. Kun Daavidin miehet saapuivat perille,
3. ammonilaisten päämiehet sanoivat herralleen Hanunille: "Luuletko, että Daavid on lähettänyt nämä miehet luoksesi vain kunnioittaakseen isääsi ja esittääkseen surunvalittelunsa? Varmasti hän on lähettänyt heidät tutkimaan ja vakoilemaan kaupunkia voidakseen kukistaa sen."
4. Silloin Hanun otti kiinni Daavidin miehet, ajatti heiltä toisen puolen parrasta ja leikkautti heidän vaatteistaan takamuksia myöten puolet pois. Sitten hän päästi heidät menemään.
5. Saatuaan tästä tiedon Daavid lähetti sananviejiä miehiä vastaan, koska he olivat kärsineet näin pahan häväistyksen. Kuningas käski sanoa: "Jääkää Jerikoon, kunnes partanne on kasvanut, ja palatkaa vasta sitten tänne."
6. Ammonilaiset tiesivät nyt joutuneensa Daavidin vihoihin. Siksi he lähettivät matkaan miehiä, jotka palkkasivat Rehobin ja Soban aramealaisista kaksikymmentätuhatta jalkamiestä, Maakan kuninkaan väestä tuhat miestä ja Tobin väestä kaksitoistatuhatta miestä.
7. Tämän kuultuaan Daavid lähetti heitä vastaan Joabin ja koko vakinaisen väkensä.
8. Ammonilaiset tulivat ulos kaupungistaan ja järjestäytyivät taisteluun portin edustalle, kun taas Soban ja Rehobin aramealaiset sekä Tobin ja Maakan miehet olivat eri joukkona vähän kauempana.
9. Kun Joab näki, että taistelu uhkasi häntä sekä edestä että takaa, hän valitsi itselleen Israelin parhaat soturit ja järjesti heidät rintamaan aramealaisia vastaan.
10. Muun joukon hän antoi veljensä Abisain komentoon, ja tämä järjesti sen ammonilaisia vastaan.
11. Joab sanoi: "Jos aramealaiset näyttävät pääsevän minusta voitolle, tule sinä minun avukseni, ja jos taas ammonilaiset ovat pääsemässä sinusta voitolle, minä tulen auttamaan sinua.
12. Ole luja! Meidän on pysyttävä rohkeina kansamme tähden ja Jumalamme kaupunkien vuoksi. Herra tehköön niin kuin hyväksi näkee."
13. Sitten Joab ryhtyi joukkoineen taisteluun aramealaisia vastaan, ja nämä pakenivat hänen tieltään.
14. Kun ammonilaiset näkivät aramealaisten pakenevan, hekin perääntyivät Abisain edestä ja vetäytyivät kaupunkiinsa. Joab lakkasi ahdistamasta ammonilaisia ja palasi Jerusalemiin.
15. Kun aramealaiset näkivät kärsineensä tappion taistelussa Israelia vastaan, he kokosivat voimansa.
16. Hadadeser lähetti Eufratin toisella puolella asuville aramealaisille käskyn lähteä liikkeelle. Hadadeserin sotaväen päällikön Sobakin johdolla he saapuivat Helamiin.
17. Kun Daavid sai kuulla tämän, hän kokosi Israelin sotavoimat, kulki Jordanin yli ja tuli Helamiin. Aramealaiset järjestäytyivät rintamaan Daavidia vastaan ja ryhtyivät taisteluun.
18. He joutuivat kuitenkin pakenemaan israelilaisten tieltä, ja Daavid tuhosi aramealaisilta seitsemänsataa sotavaunua ja surmasi neljäkymmentätuhatta miestä. Myös heidän sotaväkensä päällikön Sobakin hän löi kuoliaaksi.
19. Kun Hadadeserin alaiset kuninkaat näkivät joutuneensa tappiolle taistelussa, he tekivät rauhan Israelin kanssa ja alistuivat sen valtaan. Tämän jälkeen aramealaiset eivät enää uskaltaneet auttaa ammonilaisia.
| 
