Jesajan, Chapter 42

1. Katso: minun palvelijani, jolle minä annan voiman, minun valittuni, johon olen mieltynyt. Henkeni olen laskenut hänen ylleen, hän tuo oikeuden kansojen keskuuteen.    2. Ei hän huuda eikä melua, ei kuulu hänen äänensä kaduilla.    3. Murtunutta ruokoa hän ei muserra, lampun hiipuvaa liekkiä hän ei sammuta. Tinkimättä hän toteuttaa oikeuden.    4. Eikä hän murru, ei himmene hänen liekkinsä, vaan hän saattaa kaikkialla oikeuden voimaan. Hänen opetustaan ikävöivät kaukaiset rannat.    5. Näin sanoo Jumala, Herra, hän, joka loi taivaan ja levitti sen auki, joka muovasi maan ja kaiken mitä siitä versoo ja antoi sen päällä kulkeville elämän hengen:    6. -- Vanhurskaan suunnitelmani mukaan minä, Herra, olen kutsunut sinut. Minä tartun sinun käteesi ja suojelen sinua. Sinut minä asetan toteuttamaan sen liiton, jonka olen tehnyt tämän kansan kanssa kaikkien kansojen valoksi,    7. avaamaan sokeat silmät, päästämään kahlitut vankeudesta, tyrmästä ne, jotka sen pimennossa istuvat.    8. Minä olen Herra, Jahve on minun nimeni. Kunniani kirkkautta minä en kenellekään luovuta, en minulle kuuluvaa ylistystä jumalankuville.    9. Näettekö: minkä olen ilmoittanut, se on tapahtunut, ja nyt minä ilmoitan uutta. Ennen kuin se taimelle ehtii, minä kerron sen teille.    10. Laulakaa Herralle uusi virsi, maan ääristä alkaen laulakaa hänen ylistystään, te merenkulkijat ja itse meri, kaikki mitä siinä on, saaret ja rannikot, kaikki niiden asukkaat!    11. Antakoot äänensä kuulua aavikko ja sen kaupungit ja leirit, joissa Kedarin heimo asuu! Riemuitkoot Selan rinteiden asukkaat, vuorten laelta he huutakoot iloaan!    12. Antakoot he Herralle kunnian, kertokoot hänen ylistystään kaukaisille rannoille!    13. Herra lähtee liikkeelle soturin tavoin. Kuin taistelija hän kiihdyttää vimmaansa, huutaa ja karjuu sotahuutoa ja uhkaa vihollisiaan:    14. -- Kauan minä olen ollut vaiti, olen pysytellyt hiljaa, hillinnyt itseni. Nyt minä huudan kuin synnyttäjä, puuskutan, huohotan ankarasti.    15. Minä teen autioiksi vuoret ja kukkulat, niiden ruohikot kuivaksi maaksi. Minä muutan joet hietikoksi ja kuivaan vesilammikot.    16. Mutta sokeat minä kuljetan tietä, jota he eivät ole kulkeneet, annan heidän astella polkuja, joita he eivät tunne. Minä muutan pimeyden heidän edellään valoksi, louhikkopolut sileäksi tieksi. Nämä ovat minun tekoni, näin olen tehnyt ja näin teen yhä.    17. Häpeissään vetäytyvät syrjään nuo, jotka nyt luottavat kuviin ja sanovat patsaille: "Te olette meidän jumaliamme."    18. Kuunnelkaa, te kuurot! Sokeat, katsokaa, niin te näette!    19. Kuka on sokea, jollei minun palvelijani, kuka kuuro, ellei minun sanansaattajani? Kuka on yhtä sokea kuin hän, jonka lähetin matkaan, kuka yhtä kuuro kuin Herran palvelija?    20. Paljon olet nähnyt, mutta vähän muistat, korvasi ovat auki, mutta mitään et kuule!    21. Uskollisuuttaan osoittaen Herra päätti tehdä lakinsa suureksi, tehdä sen loistavaksi.    22. Mutta nyt tämä kansa on tyhjiin ryöstetty ja rosvottu, se on suljettu vankityrmiin, kätketty luoliin. Ryöstösaalista heistä on tullut, eikä ole vapauttajaa, rosvojen saalista he ovat, eikä kukaan sano: "Päästä heidät!"    23. Kuka teistä nyt kallistaa korvansa tälle, kuka tarkkaa ja on vastedes kuuliainen?    24. Kuka antoi ryöstäjälle Israelin, rosvojen armoille Jaakobin suvun? Eikö itse Herra, hän, jota vastaan olemme rikkoneet? Kukaan ei tahtonut kulkea hänen teitään, ei noudattaa hänen lakiaan.    25. Niin Herra valoi heidän päälleen vihansa hehkun, ankaran sodan. Joka puolelta se paahtoi heitä, mutta opikseen he eivät ottaneet, se poltti heitä, mutta mitään he eivät tajunneet.