1. Minkä tähden vain Kaikkivaltias tietää tilinteon hetket, miksi ne ovat salaisuus niille, jotka tuntevat hänet?
2. Jumalattomat siirtävät rajakiviä, ryöstävät karjaa, laiduntavat sitä kuin omaansa.
3. He vievät mukanaan orvon ainoan aasin ja ottavat pantiksi lesken härän.
4. He sysäävät tieltään köyhät ja heikot. Kaikki vähäväkiset pakoilevat heitä.
5. Kuin autiomaan villiaasit maan köyhät kulkevat arolla. He etsivät syötävää, ruokaa lapsilleen.
6. He kokoavat tähteitä pelloilta, keräävät jumalattoman viinitarhasta jäljelle jääneitä rypäleitä.
7. He yöpyvät alasti, ilman vaatetta, ei heillä ole peitettä kylmää vastaan.
8. He kastuvat, kun vuorilta tulee sade, suojattomina he painautuvat kalliota vasten.
9. Orpo riistetään äitinsä rinnoilta, köyhältä otetaan lapsi velan pantiksi.
10. He kulkevat alasti, ilman vaatetta, nälkäisinä he kantavat isäntien tähkäkuormia,
11. toisten tarhoissa he puristavat oliiveista öljyä, janon piinaamina he polkevat viinikuurnan rypäleitä.
12. Kaupungissa miehet valittavat, haavoittuneet huutavat apua, mutta Jumala ei rukousta kuule.
13. Pimeyden miehet kapinoivat valoa vastaan. He eivät tunne valon teitä, valon polkuja he eivät kulje.
14. Murhamies nousee ennen aamun valkenemista ja surmaa köyhän poloisen. Yön pimeydessä hän liikkuu kuin varas.
15. Avionrikkoja odottaa illan hämärää, ajattelee: "Ei kukaan minua näe", mutta peittää vielä viitalla kasvonsa.
16. Murtovaras tunkeutuu taloon yön pimeinä hetkinä, päivän hän pysyttelee tarkoin näkymättömissä. Valoa hän ei voi sietää.
17. Heille kaikille yön tulo on kuin aamun koitto. Pimeyden kauhut eivät heitä pelota.
18. Jumalaton on kuin lastu, jonka virta vie. Hänen peltoaan kohtaa kirous, enää ei kukaan mene hänen viinitarhaansa.
19. Helteessä halkeillut maa nielee kevään vedet, tuonela sen, joka on tehnyt syntiä.
20. Hänen oma äitinsä unohtaa hänet. Madot syövät hänet olemattomiin. Kukaan ei enää häntä muista. Kuin puu, niin vääryys murtuu.
21. Hän kohteli pahoin lapsetonta, turvatonta naista, leskeä hän ei auttanut!
22. Voimassaan Jumala tempaa pois mahtavatkin miehet. Kun hän nousee, ei kukaan ole turvassa.
23. Hän suojelee heitä, antaa heidän uskoa, että he ovat turvassa, mutta hänen katseensa seuraa heidän askeliaan.
24. Hetkeksi he nousevat korkealle, sitten heitä ei enää ole. He kyyristyvät, mutta pois heidät temmataan niin kuin kaikki temmataan. Kuin tähkäpäät heidät leikataan pois.
25. Totisesti, näin on asia. Kuka osoittaa minut valehtelijaksi ja sanani vääriksi?
| 
