Psalmien, Chapter 39

1. Laulunjohtajalle. Jedutunin mukaan. Daavidin psalmi. (H39:2)Minä ajattelin: "Olen varuillani, etten syyllisty puheissani syntiin. Minä sinetöin suuni, pysyn vaiti, kun jumalattomia on paikalla."    2. (H39:3)Niin minä pidin suuni kiinni, olin mykkänä, minä vaikenin, mutta turhaan: tuskani vain yltyi.    3. (H39:3)Sydämeni oli kuin tulessa, huokaukseni olivat kuumat kuin liekki. Minun täytyi avata suuni ja puhua.    4. (H39:5)Herra, anna minun muistaa, että elämäni päättyy, että päivilleni on pantu määrä. Opeta minua ymmärtämään, kuinka katoavainen minä olen!    5. (H39:6)Vain kourallisen päiviä sinä annoit minulle, elämäni on sinun silmissäsi kuin ohikiitävä hetki. Vain tuulenhenkäys ovat ihmiset, kaikki tyynni. (sela)    6. (H39:7)Ihminen tulee ja menee, katoaa kuin varjo. Turhaan hän hyörii ja kokoaa omaisuutta, ei hän tiedä, kenen käsiin se joutuu.    7. (H39:8)Herra, onko minulla vielä toivoa? Kaikki on sinun varassasi.    8. (H39:9)Päästä minut kaikista synneistäni, älä anna minun joutua houkkien häväistäväksi.    9. (H39:10)Minä olen nyt vaiti, en avaa suutani, sillä sinulta tulee kaikki.    10. (H39:11)Ota vitsauksesi minun päältäni, en kestä enää kätesi iskuja.    11. (H39:12)Kun sinä kuritat ja rankaiset ihmistä hänen syntiensä vuoksi, sinä teet lopun hänen kukoistuksestaan, niin kuin koi tuhoaa vaatteen. Vain tuulenhenkäys ovat kaikki ihmiset! (sela)    12. (H39:13)Kuule rukoukseni, Herra, ota vastaan avunhuutoni. Älä ole kuuro minun itkulleni! Minä olen muukalainen, etsin sinulta turvaa, olen koditon niin kuin olivat isänikin.    13. (H39:14)Käännä pois syyttävä katseesi, jotta saisin jälleen iloita, ennen kuin menen pois eikä minua enää ole.