Laulujen Laulu, Chapter 7

1. (H7:2)Mies: Miten kauniit ovat jalkasi, sandaalien somistamat, sinä jalosukuinen neito! Sinun lanteesi kaareutuvat kuin kaulakorut, kuin taitajan muovaamat taokset.    2. (H7:3)Sylisi on kuun tavoin kaartuva malja -- olkoon se täynnä mausteviiniä! Sinun vatsasi on vehnäkumpu, liljoilla ympäröity.    3. (H7:4)Rintasi ovat kuin peuranvasat, kuin gasellin kaksoset.    4. (H7:5)Sinun kaulasi on kuin norsunluinen torni, silmäsi ovat Hesbonin lammikot, Bat-Rabbimin portin vedet. Sinun nenäsi on ylväs kuin Libanonin torni, joka tähystää kohti Damaskosta.    5. (H7:6)Sinun pääsi kohoaa kuin Karmel, sinun tukkasi aaltoilee purppuravirtana, se hukuttaa kuninkaatkin!    6. (H7:7)Mies: Miten kaunis, miten ihana oletkaan, rakastettuni, riemuni!    7. (H7:8)Sinun vartalosi on kuin palmupuu, sinun rintasi ovat sen tertut.    8. (H7:9)Minä ajattelen: tuohon palmuun minä nousen, sen hedelmiin minä tartun! Kuin rypäletertut ovat sinun rintasi, hengityksessäsi on omenan tuoksu,    9. (H7:10)sinun suusi maistuu jalolta viiniltä, joka kiihdyttää rakkauttani ja kostuttaa uinuvien huulet.    10. (H7:11)Neito: Minä olen rakkaani oma, minuun hän tuntee halua!    11. (H7:12)Neito: Tule, rakkaani! Tule kanssani kedolle, tule hennapensaiden keskelle yöksi!    12. (H7:13)Aamulla lähdemme viinitarhoihin katsomaan, joko viiniköynnös versoo ja nuput aukenevat, joko kukkii granaattiomenapuu. Siellä annan sinulle rakkauteni.    13. (H7:14)Lemmenmarjat levittävät tuoksuaan, kaikki herkut ovat tarjolla ovellamme, uudet ja vanhat. Rakkaani, sinulle ne olen säästänyt!