1. Sitten suuhilainen Bildad lausui ja sanoi:
2. "Kuinka kauan te asetatte sanoille ansoja? Tulkaa järkiinne, sitten puhelemme.
3. Miksi meitä pidetään elukkain veroisina, olemmeko teidän silmissänne tylsät?
4. Sinä, joka raivossasi raatelet itseäsi-sinunko tähtesi jätettäisiin maa autioksi ja kallio siirtyisi sijaltansa?
5. Ei, jumalattomain valo sammuu, eikä hänen tulensa liekki loista.
6. Valo pimenee hänen majassansa, ja hänen lamppunsa sammuu hänen päänsä päältä.
7. Hänen väkevät askeleensa supistuvat ahtaalle, ja hänen oma neuvonsa kaataa hänet maahan.
8. Sillä hänen omat jalkansa vievät hänet verkkoon, hän käyskentelee katetun pyyntihaudan päällä.
9. Paula tarttuu hänen kantapäähänsä, ansa käy häneen kiinni;
10. hänelle on maahan kätketty pyydys, polulle häntä varten silmukka.
11. Kauhut peljättävät häntä kaikkialta ja ajavat häntä kintereillä kiitäen.
12. Nälkäiseksi käy hänen vaivansa, ja turmio vartoo hänen kaatumistaan.
13. Hänen ruumiinsa jäseniä kalvaa, hänen jäseniänsä kalvaa kuoleman esikoinen.
14. Hänet temmataan pois majastansa, turvastansa; hänet pannaan astumaan kauhujen kuninkaan tykö.
15. Hänen majassansa asuu outoja, hänen asuinpaikallensa sirotetaan tulikiveä.
16. Alhaalta kuivuvat hänen juurensa, ylhäältä kuihtuvat hänen oksansa.
17. Hänen muistonsa katoaa maasta, eikä hänen nimeänsä kadulla mainita.
18. Hänet sysätään valosta pimeyteen ja karkoitetaan maan piiristä.
19. Ei sukua, ei jälkeläistä ole hänellä kansansa seassa, eikä ketään jää jäljelle hänen asuntoihinsa.
20. Lännen asujat hämmästyvät hänen tuhopäiväänsä, idän asujat valtaa vavistus.
21. Näin käy väärintekijän huoneelle, näin sen asuinpaikalle, joka ei Jumalasta välitä."
| 
