1. Silloin teemanilainen Elifas lausui ja sanoi:
2. "Ethän pane pahaksesi, jos sinulle puhutaan? Kuka voi vaitikaan olla?
3. Katso, monta sinä olet ojentanut, ja hervonneita käsiä olet vahvistanut;
4. sanasi ovat nostaneet kompastunutta, ja rauenneita polvia olet voimistanut.
5. Mutta nyt, kun itseäsi kova kohtaa, sinä tuskastut, kun se sinuun sattuu, sinä kauhistut.
6. Eikö jumalanpelkosi ole sinun uskalluksesi ja nuhteeton vaelluksesi sinun toivosi?
7. Ajattele, kuka viaton on koskaan hukkunut, ja missä ovat rehelliset joutuneet perikatoon?
8. Minkä minä olen nähnyt, niin ne, jotka vääryyttä kyntävät ja turmiota kylvävät, ne sitä niittävätkin.
9. Jumalan henkäyksestä he hukkuvat, hänen vihansa hengestä he häviävät.
10. Leijonan ärjyntä, jalopeuran ääni vaiennetaan, ja nuorten leijonain hampaat murskataan;
11. jalopeura menehtyy saaliin puutteesta, ja naarasleijonan pennut hajaantuvat.
12. Ja minulle tuli salaa sana, korvani kuuli kuiskauksen,
13. kun ajatukset liikkuivat öisissä näyissä, kun raskas uni oli vallannut ihmiset.
14. Pelko ja vavistus yllättivät minut, peljästyttivät kaikki minun luuni.
15. Tuulen henkäys hiveli kasvojani, ihoni karvat nousivat pystyyn.
16. Siinä seisoi-sen näköä en erottanut-haamu minun silmäini edessä; minä kuulin kuiskaavan äänen:
17. 'Onko ihminen vanhurskas Jumalan edessä, onko mies Luojansa edessä puhdas?
18. Katso, palvelijoihinsakaan hän ei luota, enkeleissäänkin hän havaitsee vikoja;
19. saati niissä, jotka savimajoissa asuvat, joiden perustus on maan tomussa! He rusentuvat kuin koiperhonen;
20. ennenkuin aamu ehtooksi muuttuu, heidät muserretaan. Kenenkään huomaamatta he hukkuvat ainiaaksi.
21. Eikö niin: heidän telttanuoransa irroitetaan, ja he kuolevat, viisaudesta osattomina.'"
| 
