1. Salomon, Davidin pojan, Israelin kuninkaan sananlaskut;
2. Oppia viisautta ja kuritusta, ymmärtää tiedon puhetta,
3. Vastaanottaa ymmärryksen neuvoa, vanhurskautta, oikeutta ja siveyttä;
4. Että tyhmät viisaaksi tulisivat ja nuorukaiset taidon ja ymmärryksen saisivat.
5. Joka viisas on, se kuulkaan, että jän viisaammaksi tulis; ja joka toimellinen on, se ottakoon neuvon,
6. Että hän ymmärtäis sananlaskut ja niiden selityksen, viisasten opin ja heidän tapauksensa.
7. Herran pelko on viisauden alku; tyhmät hylkäävät viisauden ja opin.
8. Poikani kuule isäs kuritusta, ja älä hylkää äitis käskyä!
9. Sillä se on sinun sinun pääs päällä otollinen kaunistus, ja käädyt kaulassas.
10. Poikani! jos pahanjuoniset sinua sinua houkuttelevat, niin älä heihin suostu.
11. Jos he sanovat: käy meidän kanssamme: me väijymme verta, ja viritämme pauloja nuhteettoman eteen ilman syytä;
12. Me nielemme hänen, niinkuin helvetti elävältä, ja hurskaan niinkuin hautaan pudotamme;
13. Me löydämme kaikellaista kallista tavaraa, ja täytämme huoneemme saaliista;
14. Koettele meidän kanssamme : meillä kaikilla pitää yksi kukkaro oleman:
15. Poikani! älä vaella heidän kanssansa: estä jalkas heidän retkiltänsä.
16. Sillä heidän jalkansa juoksevat pahuuteen, ja he kiiruhtavat verta vuodattamaan.
17. Sillä turhaan verkot viritetään lintuin silmäin edessä.
18. Itse he myös väijyvät toinen toisensa verta, ja petoksella seisovat toinen toisensa hengen perään.
19. Niin kaikki ahneet tekevät, ja ahneus on isännillensä surmaksi.
20. Viisaus ulkona valittaa, ja kadulla äänensä ilmoittaa.
21. Hän huutaa kansan edessä portissa, ja tuottaa sanansa edes kaupungissa, sanoen:
22. Kuinka kauvan te tyhmät tahdotte olla taitamattomat, ja pilkkakirveet rakastaa naurua? ja te hullut vihata opetusta?
23. Kääntäkäät itsenne minun kuritukseni puoleen: katso, ja minä tuon teille henkeni edes, ja ilmoitan teille sanani;
24. Että minä kutsuin teitä, ja te estelitte teitänne: minä kokotin käteni, ja ei yksikään ottanut siitä vaaria,
25. Te hylkäsitte kaiken neuvoni, ja ette tahtoneet kuritustani;
26. Niin minä myös nauran teidän vahinkoanne, ja pilkkaan teitä, kuin teidän päällenne tulee se, jota te pelkäätte,
27. Kuin se tulee, jota te pelkäätte, niinkuin rajuilma, ja tuska niinkuin tuulispää; kuin teidän päällenne tulee ahdistus ja vaiva.
28. Silloin he minua avuksensa huutavat, ja en minä kuule heitä: varhain he etsivät minua, ja ei löydä minua.
29. Että he vihasivat opetusta, ja ei ottaneet vastaan Herran pelkoa,
30. Eikä tyytyneet minun neuvooni, mutta laittivat kaiken kuritukseni;
31. Niin pitää heidän syömän tiensä hedelmästä, ja neuvostansa ravituksi tuleman.
32. Sillä tyhmäin himo tappaa heidät, ja hulluin onni kadottaa heidät.
33. Mutta joka minua kuulee, hän asuu turvallisesti, ja ei mitään pahaa pelkää.
| 
