1. Asaphin Psalmi, Jedutunin edestä, edelläveisaajalle. (H77:2) Minä huudan äänelläni Jumalaa: Jumalaa minä huudan, ja hän kuultelee minua.
2. Minun hätä-ajallani etsin minä Herraa: minun käteni on yöllä ojettu, ja ei lakkaa; sillä ei minun sieluni salli itseänsä lohduttaa.
3. Minä ajattelen tosin Jumalan päälle, olen kuitenkin murheissani: minä tutkin, ja henkeni on sittekin ahdistuksessa, Sela!
4. Sinä pidät minun silmäni, että he valvovat: minä olen niin voimatoin, etten minä voi puhua.
5. Minä ajattelen vanhoja aikoja, entisiä vuosia:
6. Minä muistan yöllä minun kantelettani: minä puhun sydämelleni, ja minun henkeni tutkii:
7. Heittäneekö Jumala pois ijankaikkisesti, ja ei yhtään armoa silleen osoittane?
8. Puuttuneeko hänen laupiutensa ijankaikkisesti, ja olleeko lupauksella jo loppu suvusta sukuhun?
9. Onko Jumala unohtanut olla armollinen? ja sulkenut laupiutensa vihan tähden? Sela!
10. Minä sanoin: se on minun heikkouteni; mutta Ylimmäisen oikia käsi voi kaikki muuttaa.
11. Sentähden minä muistan Herran töitä, ja minä ajattelen entisiä ihmeitäs,
12. Ja puhun kaikista sinun töistäs, ja sanon sinun teoistas.
13. Jumala, sinun ties on pyhä: kussa on niin väkevää Jumalaa kuin sinä Jumala?
14. Sinä olet se Jumala, joka ihmeitä tekee: sinä osoitit voimas kansain seassa.
15. Sinä lunastit sinun kansas käsivarrellas, Jakobin ja Josephin lapset, Sela!
16. Vedet näkivät sinun, Jumala, vedet näkivät sinun ja vapisivat, ja syvyydet pauhasivat,
17. Paksut pilvet kaasivat vettä, pilvet jylisivät ja nuolet lensivät sekaan.
18. Se jylisi taivaassa, ja sinun leimaukses välkkyi maan piirin päälle: maa liikkui ja värisi siitä.
19. Sinun ties oli meressä, ja sinun polkus olivat suurissa vesissä, ja ei sinun jälkiäs kenkään tuntenut.
20. Sinä veit kansas niinkuin lammaslauman, Moseksen ja Aaronin kautta.
| 
