1. (040:20) Voitko onkia koukulla Leviatanin ja siimaan kietoa sen kielen?
2. (040:21) Voitko kiinnittää kaislaköyden sen kuonoon ja väkäraudalla lävistää siltä posken?
3. (040:22) Rukoileeko se sinua paljon, tahi puhutteleeko se sinua lempeästi?
4. (040:23) Tekeekö se liiton sinun kanssasi, että saisit sen olemaan orjanasi ainaisesti?
5. (040:24) Voitko leikkiä sillä niinkuin lintusella tahi sitoa sen tyttöjesi pidellä?
6. (040:25) Hierovatko pyyntikunnat siitä kauppaa, jakavatko sen kauppamiesten kesken?
7. (040:26) Voitko iskeä sen nahan täyteen ahinkaita ja sen pään kala-ahraimia?
8. (040:27) Laskehan vain kätesi sen päälle, niin muistat sen ottelun; et sitä toiste yritä!
9. (040:28) Katso, siinä toivo pettää; jo sen näkemisestä sortuu maahan."
10. (041:1) "Ei ole niin rohkeata, joka sitä ärsyttäisi. Kuka sitten kestäisi minun edessäni?
11. (041:2) Kuka on minulle ensin antanut jotakin, joka minun olisi korvattava? Mitä kaiken taivaan alla on, se on minun.
12. (041:3) En saata olla puhumatta sen jäsenistä, en sen voimasta ja sorjasta rakenteesta.
13. (041:4) Kuka voi riisua siltä päällysvaatteen, kuka tunkeutua sen kaksinkertaisten purimien väliin?
14. (041:5) Kuka on avannut sen kasvojen kaksoisoven? Sen hammasten ympärillä on kauhu.
15. (041:6) Sen ylpeytenä ovat uurteiset selkäkilvet, kiinnitetyt lujalla sinetillä.
16. (041:7) Ne käyvät tarkoin toinen toiseensa, niin ettei ilma välitse pääse.
17. (041:8) Ne ovat toisiinsa liitetyt, pysyvät kiinni erkanematta.
18. (041:9) Sen aivastus on kuin valon välähdys, sen silmät ovat kuin aamuruskon silmäripset.
19. (041:10) Sen kidasta lähtee tulisoihtuja, sinkoilee säkeniä.
20. (041:11) Sen sieramista käy savu niinkuin kihisevästä kattilasta ja kaislatulesta.
21. (041:12) Sen puhallus polttaa kuin tuliset hiilet, ja sen suusta lähtee liekki.
22. (041:13) Sen kaulassa asuu voima, ja sen edellä hyppii kauhistus.
23. (041:14) Sen pahkuraiset lihat ovat kiinteät, ovat kuin valetut, järkkymättömät.
24. (041:15) Sen sydän on valettu kovaksi kuin kivi, kovaksi valettu kuin alempi jauhinkivi.
25. (041:16) Kun se nousee, peljästyvät sankarit, kauhusta he tyrmistyvät.
26. (041:17) Jos sen kimppuun käydään miekoin, ei miekka kestä, ei keihäs, ei heittoase eikä panssari.
27. (041:18) Sille on rauta kuin oljenkorsi, vaski kuin lahopuu.
28. (041:19) Ei aja sitä pakoon nuoli, jousen poika, akanoiksi muuttuvat sille linkokivet.
29. (041:20) Kuin oljenkorsi on sille nuija, keihästen ryskeelle se nauraa.
30. (041:21) Sen vatsapuolessa on terävät piikit, se kyntää mutaa leveälti kuin puimaäes.
31. (041:22) Se panee syvyyden kiehumaan kuin padan, tekee meren voidekattilan kaltaiseksi.
32. (041:23) Sen jäljessä polku loistaa, syvyydellä on kuin hopeahapset.
33. (041:24) Ei ole maan päällä sen vertaista; se on luotu pelottomaksi.
34. (041:25) (041:26) Se katsoo ylen kaikkea, mikä korkeata on; se on kaikkien ylväitten eläinten kuningas."
| 
